Kirjoitinkin vatsan pömpötykseen liittyvän postauksen lopussa vatsan olevan se epävarmuustekijä nro1 jos ajattelen omaa vartaloani.  Tänään haluaisin pohtia asiaa hieman lisää. Miksi se vatsan pömpötys tai ulkomuoto sitten on niin iso juttu?

Siihen on oikeastaan vaikea sanoa yksiselitteistä vastausta. Lähestulkoon aina isompien epävarmuuksien taustalla on jokin tapahtuma lapsuudessa, nuoruudessa tai vaikka aikuisiälläkin.  Emmehän me vauvana tai pikkulapsena ajattele kehonosiemme olevan epäkelpoja? Se on opittua se.
Emme välttämättä ajattele sen tapahtuman vaikuttavan, mutta se vaikuttaa silti salakavalasti ajatuksiimme joka päivä. Se voi olla myös hautautunut syvälle mielen sopukoihin niin ettet edes muista sen tapahtuman olemassaoloa.

DSC_1700

Kunnes eräänä päivänä hoksaat. Tuttu täti lapsuudessa vertaili sinun masuasi toisen tytön masuun. Ja pohti vielä miksi sinun masusi on tuollainen pömppömaha. Pienen tytön oli sitä kovin vaihea ymmärtää, mutta siitä hetkestä lähtien hän on ajatteli, että pömppömaha on ikävä asia. Hän halusi sen pois. Teki vatsalihaksia ja kertoi äidillekin, että pömppömahan pitäisi lähteä. Niin se kehonkuva lähtee vinksahtamaan.

Tällainen jatkuu helposti aikuisiällekin, varsinkin jos vastaan sattuu henkilöitä, jotka vahvistavat näitä lapsuudessa opittuja mielleyhtymiä. Kun kuulee läheiseltä ihmiseltä, miten sitä näyttää niin pönäkältä, ei sitä voi muuta kuin ajatella olevansa viallinen. Epäkelpo. Ja että pömppövatsan kadotus korjaisi tämän tilanteen. Kehonkuva jatkaa kieroon kasvuaan.

DSC_1693

Pohjimmiltaan kyse on siis omien ajatusten lisäksi myös muiden hyväksynnästä. Ajatuksesta, ettei kelpaa tällaisena vaan pitää olla jotain muuta. Tämä iskostunut ajatus voi liittyä mihin vain, esimerkiksi siihen että täytyy saada hirveästi aikaan, olla hyvä opiskeluissa, liikkua 5 kertaa viikossa, täytyy olla pyöreä pakara tai ei saa olla selluliittia. Pohjimmiltaan se on kuitenkin pelkoa, ettei kelpaa.

Se on tosi helppo selittää itselleen, että haluan vain olla tietynlainen. Se on se tavoite mitä haluan saavuttaa. Silloin voisi esittää itselleen kysymyksen: Miksi?

Miksi minä haluan, ettei minulla saa olla selluliittia?
Miksi haluan saada pelkkiä kymppejä?
Miksi haluan olla tuottelias?
Miksi haluan olla sporttinen ja treenaava?
Miksi haluan, että minulla on litteä vatsa?

Tästä voi jatkaa eteen päin ja miettiä, että mitä väliä asioilla on? Mitä väliä sillä on jos minulla on selluliittia tai vatsa pömpöttää? Minkälainen merkitys sillä on isossa kuvassa? Estääkö se sinua saavuttamasta mitä haluat? Annatko sen estää sinua saavuttamasta mitä haluat?

DSC_1711

Vastaus ei aina ole sitä mitä haluat kuulla, mutta se auttaa eteenpäin. Kun ymmärtää syyn ja tapahtuman kaiken sen epävarmuuden taustalla, voi alkaa työstää asiaa. Pyytää anteeksi siltä sisäiseltä pieneltä tytöltä ja kertoa, ettei pömppövatsassa ole mitään pahaa.

Tämä on nyt varmaan vähän itsestään selvä ja höntti kysymys, mutta onko sinulla epävarmuuksia oman kehosi suhteen? Miten olet lähtenyt niitä työstämään? Arvostan kommenttejanne ja ajatuksianne! Ihanaa ja armollista päivää juuri sinulle! ❤

Advertisements